1 Joh. 4:21

Lähimmäisen rakastaminen edellyttää toisen sijaan asettautumista, katsomista maailmaa hänen silmillään. Puhtaaseen lähimmäisenrakkauteen ei meistä ole, vaikka kovasti sitä tahtoisimme. Kannamme mukanamme ihmiskunnan lankeemuksen yhteistä taakkaa. Rakastamisemme on vajavaista, itsekästä ja syntisyyteemme sumentamaa – vielä silloinkin, kun olemme siirtyneet elävän Jumalan palvelijoiksi. Apostoli Johannes toteaa suorasanaisesti: ”Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä” (1 Joh. 1:10). Raadollisuudestamme huolimatta Herra itse tahtoo rakastaa meidän kauttamme lähimmäisiämme, ja jalo tehtävämme on olla mahdollisimman vähän sen rakkauden esteenä.